Jos joku erehtyi luulemaan, että lopetin tämän blogin niin erehtyi. Tämä on ensimmäinen hetki kun ehdin avaamaan tämän blogin... 22.7 jälkeen. En nytkään ehtisi. Mutta uusi käsittelemätön puulattia tuntuu niin mukavalta, että istahdin tähän... ja leivinuuniakin on lämmitettävä, koska lattialämmitystä ei ole vielä kytketty. Tai no voi olla, että se onkin kytketty.Tällä viikolla piti putkarin käydä se tekemässä sillä aikaa kun työskentelen siistissä toimistotyössä toisaalla. Mutta putkiliitoksista ymmärrän juuri sen verran ettei ole hajuakaan onko putkari käynyt vaiko eikö. Ja pitäsi se öljynpoltinkin vissiin täräyttää käyntiin jos lämpöä lattian kautta odottaisi.

Mutta "mistä alkaisin, nyt tämän kertomuksen......." Tämän laulun laulanta kuuluu elämäni musikaalissa tiskivuorenvalloituksen alkumelodiaan, mutta näytti lipsahtavan myös tähänkin.

Missä ollaan mikä maa, Muovi veikkaa Italiaa!!! (miten lie) Ei kun nyt asiaan.

Liimapalkki pääsinkin lopulta kuitenkin kattoon muuttuneiden huonejärjestelyiden vuoksi. Ja hyviltä järjestelyiltä vaikuttavatkin. Onhan se ihan eri juttu kokata (Elican) kanssa kun edessä siintää merinäköala.. suurista ikkunoista. Niin ja onneksi on se kaukosäädinkin... naps vain ja kokki tietää milloin olisi syytä ryhtyä toimeen.

Teletapit nukkumaan, teletapit nukkumaan... Ystäväni teletappi-imuri on hoitanut työnsä mahtavasti. Murut, purut ja surut on imuroitu kitusiin. Suruja toisin on ollut vähemmän, jos ei lasketa tornadoa joka pyyhkäisi tontin sileäksi (tai no kynnöspelloksi tarkalleen ottaen). Olisi suotavaa, että kaivinkone + ammattikuski saapuisi pelastamaan mitä pelastettavissa on.

Ai miten mahtavasti veistetty paneelikatto.... ja ai miten mahtavaa sitä on hioa hiomapaperi sormenympärille pyöritettynä. Vain 30 neliöä.

Mutta mikä vieläkin maukkaampaa on maalata samainen katto hyvin voimakkaasti tuoksahtavalla hyytelömäisellä tartuntapohjamaalilla, jonka päihdyttävästä vaikutuksesta maalari saattoi lentää rakennustikkailta kaarella lautakasaan peukalo edellä varoessaan vuoden 1957 naulan rei'ittämää jalkaansa.

Ja paneelikattomaalia vielä pari kerrosta niin johan oli niskat jumissa!!

Mutta lopputulos on tietysti täydellinen... mitenkäs muutenkaan.

Kun katto on valmis... voidaan siirtyä lattiaan..

Avaruuslattia, jonka sisällä kulkee paljon putkea. Putkea, josta kuuluu sihhhhhh jos siihen ruuvaa ruuvin. Ja jos kokeilee vielä toisellakin ruuvilla niin siitäkin kuuluu sihhhhh. Ja jokainen sihaus vapauttaa avaruuskaasua, joka saa veren kiehumaan.

Mutta harjoitus tekee mestarin!

Lattiasta on hyvä kivuta taas aasinsillalla kattoon. Mainiota ja helpostikäsiteltävää veistettyä kattopaneelia oli vain tupaan, joten keittiöön ja ruokasaliin oli hankittava uutta kattoa. Jostain kumman syystä hankintalistalle osui valmiiksi käsitelty paneeli.

Ja seuraavalla aasinsillalla takaisin.

Elämän parhaita valintoja... kopisevan ja kylmän laminaatin vaihtaminen pehmeään ja lämpimään lankkulattiaan! Lattian 16 tuntisen yhtäjaksoisen paikalleen asennuksen ohessa toukkapussi tarjosi ensimmäiset unet leivinuunin kupeessa väsyneelle rakentajalle klo 04.00.