Muuton tuulet

Jopas jotakin! Melekeinpä ens vuos jo menossa ja blogi ammottaa tyhjyyttään viimeisten kuukausien osalta. Ei suinkaan sen takia, että remontista ei olis mitään kerrottavaa... vaan sen takia, että tietokone pamahti jo pari kuukautta sitten. Nyt on tilalla jonkinlainen yksilö.. saapa nähdä miten palvelee. Mausvillassa on muutto alkamaisillaan. Olis ollu jo aiemminkin mut muuttaja on ollut niin poikki joulun aiheuttamasta ruljanssista, että oksat pois, kuin myrskyllä konsanaan. Mutta nyt puhaltavat muutoksen (muuton) tuulet. Toivottavasti ei kovin myrskyisät sellaiset. Veikkaan, että tämä muutto kestää tovin jos toisenkin. Muuttomatka on kilometri ja edellistä osoitetta ei tartte tyhjentää kokonaan. Joten ehkä sukka kerrallaan kohti uusia haasteita.

Uusi vuosi, uudet kujeet.

Työpaikan vaihdon myötä blogikirjoittelua on lisättävä, jotta entinen kahviseura pysyy kartalla. Vieroitusoireet...
Pahat.

Billy pelastui

Billy pääsi vesivahingosta huolimatta käyttöön, olihan siitä kuitenkin maksettu ruhtinaalliset 29 euroa!! Minkä mitta heittää, sen lista peittää... ja tätä samaahan voi soveltaa myös vessan kalusteisiin. Eikö vaan?! Lista puuttuu vielä, mutta se on vaan ajan kysymys. Listathan laitetaan sitten parin vuoden päästä... tai viimeistään silloin kun asunto myydään eteenpäin. Tänään tosin meni jo pari tuntia listojen valmistelussa kummipojan kanssa. Hionta ja maalaus... ja puutteet paikataan Finnlamellin avustuksella. Eli ehkä listoja kuitenkin laitetaan johonkin jopa pikapuoliin.

Ruokasalin ja eteisen välille ilmestyi seinä. Ja tekninen tila sai oven. Sopiikohan ovi sisustukseen... vai maalaisinkohan sen. Vaikea arvata...

Vielä sai keskikerroksessa harrastaa tovin pakkelointia. Joka on aina yhtä tylsää. Onneks oli vain yksi pitkä saumanauha. Mutta kummastusta aiheutti Silora-tasoite, joka oli HOMEHTUNUT! Niin... homehtunut. En ymmärrä. Miten ihmeessä se voi homehtua. Onneks kello oli tovia vaille yksi lauantaina ja uusi purkki löytyi tilalle. 

Surku.... piano ei mahdu vasempaan reunaan... tunnelin viereen. Olisin niin halunnut pitää ruokasalimusiikkia yllä omin voimin. Noh onneks seinät purettiin keskikerroksesta niin musisointi kuuluu myös tuvasta asti.

Tunnelin päällinen odottaa kuparipannua.

Tapiseeraus

Ja tapahtui niinä päivinä, että MausVillan keskikerroksen wallpaperit saatiin paikalleen... ilman rutun ruttua. Tai no ruttuja tuli pari, mutta paperitapetin anteeksiantamiskyky on vallan mainio ja aamulla rutut olivat historiaa. Paapperit liisteröitiin tosin jo pari viikkoa sitten.... ja vieläkään ei oo pudonnut alas! Jei.

Kahteen huoneeseen käytettiin kaksi päivää... ja ammattitaitoisen työparin voimin lopputulos oli täydellinen. Kiitos äiti! Kertaakaan ei tarvinnut laulaa "ammattimies hep ammattimies". Kukaan ei syönyt liisteriä, joten naulojakaan ei tarvittu. Työnjohtaja tosin nukahti toisena päivänä pienelle kerälle tuvan remonttityöntekijöiden lattiasänkyyn (OHRLS) kehräten. Hän ilmeisesti luotti työntekijöihin ja kun hiiriäkään ei ollut häiritsemässä niin unet oli paikallaan.

Työn edetessä ja tapettikuviointia kytätessä tapetista paljastui leijona. Nyt on leijonalauma vartioimassa yötäpäivää.

Ruokasali valmistui vauhdilla. Kuviokohdistelu loppui ja senkun veteli vaan paprua seinään. Tosin hutiloida ei voinut tässäkään, koska raitojen oli ihan suotavaa pysyä saman levyisinä koko huoneessa.

Sininen huone ja iso taulu, jossa vaihtuu kuva päivittäin kelin mukaan.

Sitä ja tätä

Liian lyhyeksi käyvät illat työpäivän päätteeksi. Sähkötön ja valoton talo aiheuttaa hankaluuksia. Sähköä saa yhdestä pistorasiasta, joten koko talon ympäri riittävän jatkojohdon kanssa kulkeminen käy työlääksi ja typeräksi. Ja vaikka pari raksavaloa on viritettynä on tarkka maalaushomma ihan mahdottomuus. Varsinkin näin syksyisinä ja synkkinä iltoina. Valothan toimivat ihan normaalisti vielä viimeviikolla mutta sähkötöiden takia tätä sähköttömyyttä on siedettävä hetkinen. Eilen illalla luulin maalanneeni loistavasti, mutta tänään ehdin tarkastella maalausjälkeä tovin valoisana aikana ja se oli hirveää. Telan reunan jälkiä laakaovessa. Äh!

Parhaiden komeroiden isommat ovet onkin jo maalattu. Enää puuttuu ärsyttävimmät eli listat. Aargh.

Ja sitten vesivahinkoon. Kahdenkymmenenyhdeksän euron vesivahinkoon jonka kärsijänä oli Billy. Billy saapui pakettiautolla Tampereelta viime viikonloppuna paikkaamaan liian suuren Flårensin paikkaa ja nyt hän koki jo tuhonsa.  Aivan aluksi luulin mukamas "kokislasin kaatuneen"

Kun tajusin, että peruutettava huussi sijaitsee kerrosta ylempänä... juuri tämän kaatuneen kokislasin jättämän jäljen yläpuolella, tuli harvinaisen kova kiire. Valtavan sydämentykytyksen tahdittamana juoksin yläkertaan mielessäni totaalisesti kastunut huussi ja räjähtänyt vesiputki..

 

Mutta huoh.... yläkerran vessan vanha katkaistu rautaputki oli vain lirauttanut putken tyhjäksi sillä välin kun yläkerran pukeutumishuonetta revittiin riekaleiksi. Purut oli kuivat ja muutakaan tuhoa ei ollut, lukuunottamatta Billyä.

Tämän tekstin kirjoittamisen aloitinkin jo 29.9 mutta kuinka ollakaan, tietokone kaatui ja tämä jäi kesken..  nyt olen rohkaistunut sen verran että yritän uudelleen. Tosin harmikseni huomasin, että osa kuvista oli häipynyt bittien avaruuteen.

Allas + kaluste on allaskaluste. Koska sitä uutta ei kaupasta löytynyt sai korkeakiiltokeittiökaapinovi kelvata vessaankin. Koomista, koska korkeakiilto ei vaan ollut suunnitelmissa. Nyt sitä on joka kolkassa, koska perunakellarin kätköistä löytyi ovi jos toinenkin. Myös tulevaan pakastimeen, mikroon sekä puuhellanviereiskaappiin. Ja voisihan sitä uudet hankkia, mutta omatunto soimaisi lopun elämän. Miksi piti hupuloida vaikka osat oli jo valmiina. Ja vessakin on jo osin menetetty peli, koska osa valkoisista laatoista osui muuallekin kuin puuseinään, joten yksi korkeakiilto ovi ei kaada maailmaa. Luulen.

Sateenkaaren päässä on aina aarre!

Päivityksiä pedistä

Noniin... näin siinä sitten voi käydä. Pöpö kaataa petiin ja niin pysähtyy projekti...

...tai no ei ihan kokonaan. Jokaisesta petipäivästä on pyhitetty 15 min välioven maalaamiseen. Se ei rasita niin paljoa, että olen päättänyt ottaa riskin. Yhden päivän aikana yläkerran maalaustelineellä pystyy maalaamaan yhden oven toisen puolen yhdellä maalikerroksella. Eteisestä lähtee 5 ovea joten yhteensä 10 puolta... kun maalikerroksia pitää olla 3 niin maalattavia pintoja tulee olemaan 30. Yksi päivässä = kuukausi. Jos jättää yhden päivän 15 min keikan heittämättä... siirtyy oviprojekti aina päivällä. Niin ja jos tulee kitattavia reikiä vastaan niin kitin kuivumiseen pitää varata 0,5-2 tuntia aikaa ennen päälle maalaamista. Joten hidasta on.
Siihen lisäksi sitten karmit, hyi. Typerää hommaa. Ovet ovat siis valmiina joskus. Varsinkin kun tavoitteena oli kuultolakata osa ovista. Se homma meni ihan päreiksi ja tuli siis lisää hiottavaa. Yläkerran väliovista ei viitsi vielä puhuakaan. Pitää vaan yrittää unohtaa että siellä nekin odottaa kiltisti vuoroaan. Huh.

Villiintyneestä puutarhasta löytyi syysylläri:

...ja pari muutakin syysylläriä. Puutarhatyöntekijöiden jättämät kuivat marjapensaiden oksat sivupihalta... kahdestakymmenestäyhdestä marjapensaasta... eli aika monta Gaattorikuormallista. Onneksi puutarha-apulaiset olivat käyneet suorittamassa kyseisen toimenpiteen parin illan aikana. Itsellä ei olisi aika riittänyt. Ja ykkösprioriteetti taitaa olla keskikerros ja sen valmistuminen ennen kylmyyttä.

Ylijäämäkattopaneelit vessan seinään.... mukavan pehmentävä vaikutus kliiniseen valkoiseen laattaan jota ei saanut itse valita. Takaseinä on laatoitettu suoraan muuriin joten sitä ei viitsinyt moukaroida enää irti. Sivuseinät laatoitettu puuhun joten niissä ei ollut ongelmaa.. irtosivat siis lähes puhaltamalla, kuten naps vain kerroinkin jo aiemmin. Pönttökin on jo paikallaan mutta taaskaan ei ole tuoreita kuvia. Niin ja allaskaluste, joka piti askarrella omin pikku kätösin koska kaupassa ei ollut silmää miellyttävää ja sopivan kokoista yksilöä. Pari puutappia, mellua ja ovi, ja vot (kaa). Ei vaan, ei täällä.

Paikallaan on myös taso ja malja-allas. Malja-altaasta tuli jo siedettävämmän näköinen kun taso oli paikallaan. Mutta äh, ei malja-allasta voi tunkea minimaalisen pieneen tilaan. Tai no... näköjään voi. Siinä se nyt töröttää. Aion elää asian kanssa. Ainakin toistaiseksi.

Ylijäämäpaneleeita olisi vieläkin pari pakettia... saapa nähdä mihin ne päätyy. Ehkä peruutettavaan paskahuussiin.... jos sinne ei käytetä Silta-Eemin feikkilautaa. Se jääköön vielä mietintään.

Pehmeää ja puista. Mahtavaa. Stressaavaa (Millä pirulla tuo kannattaa käsitellä!!!!)

Lakka = ei enää pehmeää

Vaha = Ei koskaan maalia

Öljy = kolhuja ja ei koskaan maalia

=ongelmavyyhti

Siinä sitä on keittiön lattiaa. Lattialämmityskin on kytketty ja koska en osannut putkarin jäljiltä pienentää sitä niin olisi kananmunat paistuneet melko mukavasti tuossa kahdentoista neliön paistinpannulla yhden viikonlopun ajan. Putkari pelasti maanantaiaamuna pinteestä ja saunalämpötiloista päästiin 22 asteeseen. Ainakin on toimiva lattialämmityssysteemi!

Jos joku erehtyi luulemaan, että lopetin tämän blogin niin erehtyi. Tämä on ensimmäinen hetki kun ehdin avaamaan tämän blogin... 22.7 jälkeen. En nytkään ehtisi. Mutta uusi käsittelemätön puulattia tuntuu niin mukavalta, että istahdin tähän... ja leivinuuniakin on lämmitettävä, koska lattialämmitystä ei ole vielä kytketty. Tai no voi olla, että se onkin kytketty.Tällä viikolla piti putkarin käydä se tekemässä sillä aikaa kun työskentelen siistissä toimistotyössä toisaalla. Mutta putkiliitoksista ymmärrän juuri sen verran ettei ole hajuakaan onko putkari käynyt vaiko eikö. Ja pitäsi se öljynpoltinkin vissiin täräyttää käyntiin jos lämpöä lattian kautta odottaisi.

Mutta "mistä alkaisin, nyt tämän kertomuksen......." Tämän laulun laulanta kuuluu elämäni musikaalissa tiskivuorenvalloituksen alkumelodiaan, mutta näytti lipsahtavan myös tähänkin.

Missä ollaan mikä maa, Muovi veikkaa Italiaa!!! (miten lie) Ei kun nyt asiaan.

Liimapalkki pääsinkin lopulta kuitenkin kattoon muuttuneiden huonejärjestelyiden vuoksi. Ja hyviltä järjestelyiltä vaikuttavatkin. Onhan se ihan eri juttu kokata (Elican) kanssa kun edessä siintää merinäköala.. suurista ikkunoista. Niin ja onneksi on se kaukosäädinkin... naps vain ja kokki tietää milloin olisi syytä ryhtyä toimeen.

Teletapit nukkumaan, teletapit nukkumaan... Ystäväni teletappi-imuri on hoitanut työnsä mahtavasti. Murut, purut ja surut on imuroitu kitusiin. Suruja toisin on ollut vähemmän, jos ei lasketa tornadoa joka pyyhkäisi tontin sileäksi (tai no kynnöspelloksi tarkalleen ottaen). Olisi suotavaa, että kaivinkone + ammattikuski saapuisi pelastamaan mitä pelastettavissa on.

Ai miten mahtavasti veistetty paneelikatto.... ja ai miten mahtavaa sitä on hioa hiomapaperi sormenympärille pyöritettynä. Vain 30 neliöä.

Mutta mikä vieläkin maukkaampaa on maalata samainen katto hyvin voimakkaasti tuoksahtavalla hyytelömäisellä tartuntapohjamaalilla, jonka päihdyttävästä vaikutuksesta maalari saattoi lentää rakennustikkailta kaarella lautakasaan peukalo edellä varoessaan vuoden 1957 naulan rei'ittämää jalkaansa.

Ja paneelikattomaalia vielä pari kerrosta niin johan oli niskat jumissa!!

Mutta lopputulos on tietysti täydellinen... mitenkäs muutenkaan.

Kun katto on valmis... voidaan siirtyä lattiaan..

Avaruuslattia, jonka sisällä kulkee paljon putkea. Putkea, josta kuuluu sihhhhhh jos siihen ruuvaa ruuvin. Ja jos kokeilee vielä toisellakin ruuvilla niin siitäkin kuuluu sihhhhh. Ja jokainen sihaus vapauttaa avaruuskaasua, joka saa veren kiehumaan.

Mutta harjoitus tekee mestarin!

Lattiasta on hyvä kivuta taas aasinsillalla kattoon. Mainiota ja helpostikäsiteltävää veistettyä kattopaneelia oli vain tupaan, joten keittiöön ja ruokasaliin oli hankittava uutta kattoa. Jostain kumman syystä hankintalistalle osui valmiiksi käsitelty paneeli.

Ja seuraavalla aasinsillalla takaisin.

Elämän parhaita valintoja... kopisevan ja kylmän laminaatin vaihtaminen pehmeään ja lämpimään lankkulattiaan! Lattian 16 tuntisen yhtäjaksoisen paikalleen asennuksen ohessa toukkapussi tarjosi ensimmäiset unet leivinuunin kupeessa väsyneelle rakentajalle klo 04.00.

Repaleet

Odotellessani synttäriyllätystä voin aktivoitua kuvien julkaisuun. Ihan uusimpia saavutuksia ei tosin ole available i dag.

Näin kävi siis huussille. Laattaparat lähtivät seinästä NAPS vain:

Näin kävi keittiölle... laattaparat ja keittiönkalusteet lähtivät seinästä NAPS vain:

Tuvan kattopaneeli tarttis piristystä. Tuo puunväri pois äkkiä! Vielä hivenen askarruttaa, että kuinka sen käsittelisi.

Yläkerran komerosta on väkisin muovautumassa peruutettava PaskaBunkkeri. Koska bunkkeri on niin tilava, on mielessä käynyt ajatus, että bunkkeriin voisi tehdä 3 sisäänkäyntiä!!! Se olisi mahdollista. Tyytykäämme silti yhteen oveen (joka on haasteellinen... entisen komeron ovessa oli vain toisella puolella kahva). Luonnonvaloa bunkkeriin saadaan seinän yläosaan sahattavalla ikkuna-aukolla.

Kuisti toimii parhaillaan keittiönä jääkaappeineen, mikroineen, helloineen ja astianpesukoneineen. Kytketty on vain jääkaappi ja mikro. Talosta kun puuttuu vesikin tällä hetkellä.

Keskikerrokseen ilmestyi 5 isoa aukkoa ja yksi vähän pienempi...

Ne piti täyttää uuden uutukaisilla saranat sisältävillä akkunaisilla...

Keittiökin sai kyytiä lopullisesti... jopa seinäkin...

Ja lattia.

Elica jäi... kukaan ei halua koskea siihen. Vielä. Häirikkö.

Seinävärityksen kirjoa ja hole.

Ja lähes lattiaan ulottuvat talon isoimmat maisemaikkunat ja romuttuneiden suunnitelmien mukainen makuuhuone. Uusien ja täydellisten suunnitelmien mukainen ruokailuhuone. Enää pari listaa puuttuu niin se on siinä!

Etenemistä havaittavissa

Nyt kun olisi kuvia ehtinyt laittaa räjähtäneestä kodista niin tietenkin kamera on itse pelipaikalla Mausvillassa ja kirjoittaja Villassa.

Keskikerrokseen on vaihdettu kaikki ikkunat 3 hengen kotitekoisen ja tehokkaan ikkunatiimin voimin. Yhdessä ruudussa ei kauaa nokka tuhissut. Keskivertoasennusaika n. 15-20 min. Järvellepäin olevien ikkunoiden aukkojen sahaaminen kesti tovin pidempään, koska sinne vaihdettiin maisemaikkunat. Kookkaat, jotta maisemasta saadaan kaikki irti!

Makuuhuone vaihtoi paikkaa päähän piston takia. Tulevaan keittiöön vedetyt viemärit on siis vedettävä uusiksi. UM. Onneksi ehdittiin tehdä jo lattiaa osittain niin pääsee purkamaankin välillä. Keskikerroksen väliseinät on purettu ja entisen keittiön kalusteet ja kodinkoneet on raahattu kuistille ja yläkertaan odottamaan uutta asennustaan.

Melkein valmiiksi tehty vessa purettiin, koska edellinen laatoittaja oli päättänyt liimata laatat suoraan puuhun. Purkaminen oli helppo, koska laatat ei ollut kiinni juuri missään. Naps vaan irti. Sama malli toimi myös keittiössä (laatat pinkopahvissa). Uudet viemärit vedettiin myös vessan ja keittiön lisäksi yläkerran tulevaan peruutettavaan paskabunkkeriin. Hivenen kapea komero, johon uusi vessa sullotaan. Sinne ei ihan jokainen mahdukaan.... edes peruuttamalla. Pysyy ruokailutottumukset kurissa.

Tupa meni myös kokonaan uusiksi laminaattien alta löytyneiden seitkytluvun muovimattovillityksen ja myrkkyliimojen vuoksi. Onneksi laminaatti ei miellyttänyt silmää ja varpaita ja se meni vaihtoon... muuten myrkkymömmö ei olisi välttämättä paljastunut ennen ruumiinavausta. Ikkunasta lensi kaaressa montakymmentä neliötä järkyttävänhajuista myrkkymatskua ja tilaa saatiin upouudelle lankkulattialle. Mietinnän alla on vielä lankun käsittely. Mitenköhän siitä saisi täydellisen?

Kattopaneelit odottavat alajärvellä hakijaansa ja keskikerroksen seinät odottavat levytystä. Vaikein on edessä... seinämateriaalin valinta.

Ikkunoita vaihtaessa seinän välistä löytyi aarteita. Pienen pieni vauvan mekko ja lasinen tuttipullo.

Tilanne näyttää melko valoisalta vaikka talossa ei ole yhtään vessanpönttöä paikallaan ja sähkökin vielä vetämättä. Pintamateriaaleja pääsee kuitenkin laittamaan ihan tuossa tuokiossa. Minulla on ehkä koti ensi talveksi ja sinisen Eslan avo-huussin saa laittaa käyttökieltoon. Luojalle kiitos, jos niin käy.

Hiljentynyt blogi

En kyllä pysty mitenkään tajuamaan, kuinka joku pystyy tekemään remontin ohessa blogipäivityksiä. Itsellä kun ei aika riitä edes tietokoneen avaamiseen. Kun remontin keskeltä raato poikkinaisena saapuu unipaikalle, on mentävä nukkumaan välittömästi, että ehtii nukkua edes pari tuntia ennen seuraavaa työpäivää, jotta työpäivän jälkeen jaksaa suoraan aloittaa remontin. Kun syö työmatkalla pari banaania, niin aikaa ei tuhraannu edes ruokailuun. Mistä kaupasta saisi ostettua lisää tunteja?

Joku voisi luulla, että remontti on tyrehtynyt kun päivityksiä ei tule, mutta hiljentyminen tarkoittaa raatamista sanan varsinaisessa merkityksessään.

Tänään oli yläkerran uusien ikkunoiden sisällekantamispäivä, vuorilautojen maalauspäivä ja polttopuiden ajopäivä. Vettä sataa pirusti, joten suunnitelma kosahti ja kone aukesi.

Puuhaatirallaa

Johan tuli semmonen keli, että viihtyy sisälläkin. Koko viikon kestäneestä helleaallosta on hankalaa palata totuuteen eli kylmyyteen. Varsinkin kun makuuhuone tai siis OHLS on siirretty kellarin kodinhoitohuoneeseen (KHHLS) ja kuistin ovi on irrotettu kokonaan pois. Sisälämpötila noin 40 onkin pudonnut huomaamatta 19 asteeseen. Kalikali. Onko tämä totta?

 

Onneksi puutarhapuoli on hallinnassa.... koska eihän tuonne viitsisi enää mennä.

Sieltä pukkaa suuri sato. Tosin hivenen vaikeaa vielä uskoa, että noista rääpäleistä tulisi syötävää.

Pari laatikkoa on huijausta. Kirjahyllynosa-Herbs-laatikon kesäkurpitsa ja tilli olivat valmiita taimia. Siihen aikaan kun ne olisi pitänyt kylvää, ei ollut tietoa puutarhasta tai oikeastaan mistään muustakaan. Surkeinta on se, että ylempi Herbs-laatikko ei ole turkoosi. Pahus... en ehtinyt. Enkä kehdannut priorisoida sitä talon edelle. Aika monta asiaa on kuitenkin priorisoitunut mieleni mukaisesti.

Herbs-koria valloittaa basilika sekä minttu.

Viimeviikon järvessä loirinta tuotti tulosta ja kyytiä sai niin risut kuin männynkävytkin... sekä pajut ja kaislat. 3 tuntia polvea myöten mutavellissä.. nam. Vaihtelu virkistää... koska tähän asti on oltu polvia myöten puruissa. Puruhuone nro 1. on nyt historiaa... purut jäi ekovillojen eli taikinamassan kera lattialautojen alle.

Avohakkuiden jälki näyttää hiukan runnellulta ja ennen kuva jäi ottamatta. Vain jälkeen saatavilla. Mutta se pajukko OLI valtava!!