kellarissa kolisee

Meneillään on parhaillaan projekti pannuhuone ja kellarikerros tärisee harva se päivä. MausVilla joutuu luopumaan mitä parhaimmasta nikkarointitilasta. Taloon on saatava lämmintä vettä, joten supersuuri varaaja valtaa alaa. Suunnitelma öljystä puulämmitykseen vaatii oman tilansa.

 

Romuläjää siivotessa löytyy myös ihan uusia aarteita pöydän alta...

 

vanha penkki joka osoittautuu täysin ehjäksi ja selvästi MausVillan tulevaksi sohvapöydäksi. Hakkaa mennen tullen heiveröisen lack-viritelmän.

 

Pinta vaikuttaa mielenkiintoiselta ja lupaavalta kunnes sivuvilkaisu paljastaa kehnon maalausyrityksen. Joten pientä operointia odotettavissa. Mutta muuten loistoyksilö MausVillan tunnelmaan!

 

Pannuhuoneen lattia meni uusiin puihin (tai betoneihin). Vanha mureneva lattia ei ihan saata kestää varaajan painoa.

 

Onneksi valvoja pitää tarkasti silmällä, ettei projektiin haaskata turhaan ylimääräisiä materiaaleja.

 

Nyt pitäis lattian kestää isompaakin pömpeliä. Pinnoitus on ilmeisesti vielä tulossa.

 

Seinässä oleva hole, jota jotkut ikkunaksikin saattaisivat kutsua, on muurattu umpeen ja seinä on saanut värinsä kalkkimaalista. Varaaja tuskin katselisi maisemia, joten siksi moinen valinta.

Kottikärryt kuistille

MausVillalla oli ainutlaatuinen mahdollisuus saada kuistilleen vartavasten räätälöity uniikkiteos, jota ei varmana tule toisaalla vastaan. Talo majoitti valokuvataitelijan muutamaksi viikoksi
yläkertaan ja kyseinen taulu syntyi sen seurauksena. Taitelijalla oli vapaat kädet ja hän taisi tuntea tilaajan riittävän hyvin koska onnistuminen oli täydellistä. Fotoon pääsi pääosan esittäjäksi MausVillan rytöiset ja ei niin viehättävät kottikärryt. Tämän kuvan jälkeen arvostus kottikärryjä kohtaan on kasvanut huomattavasti.

Kuistin alta

Kuka onkaan koskaan keksinyt niin hienon idean kuin kuistin alus. Kuistin alla voi kuivata pyykkiä, säilyttää väliaikaisesti asioita jotka ei saa kastua, tehdä hiekkakakkuja, piilotella, vakoilla lehmiä... ja jotkut saattaa käyttää sitä jopa kissanhiekkalaatikkona, joka ei kyllä ole ollenkaan suotavaa! Herra Kissasen leuhkan kokoinen ulkohuussi. Kuistin alunen voi olla myös riesa. Varsinkin silloin jos ei muista, että se on tarkoitettu vain väliaikaissäilytykseen. Jossain vaiheessa se saattaa olla niin täynnä törkyä, että ei siellä paljon pyykkejä kuivatella ilmavasti. Yksi ongelma sijainnissa kyllä on. Kuistin alus on ovelasti sivussa, jotta MausVillan vierailijat eivät edes tajua heti, jos se on katastrofikunnossa. Sinne voi pikaisesti "piilottaa" jotain hädän tullen. Jos kuitenkin on joskus erehtynyt seilaamaan SeaKingillä viereiseen aallokkoon, niin on saattanut huomata valtaisan törkykasan MausVillan alla.

MausVillan aikojen alussa kuistin alus oli jotain uskomatonta (vähän niinkuin kuistikin). MausVillaan muutettiin talvella ja lumien sulaessa tontilta löytyi jos jonkinlaista läjää. Edes KattiMatikainen ei mahtunut suorittamaan tarpeitansa luksuslaatikkoon. Ratkaisuna oli keltavihreät puutarhahansikkaat kouraan ja heilumaan.

Viimeisimpinä öinä kuistin alta on kuulunut kaikenlaista rakentamisen ääntä. Meneillään on jonkinsortin eristetään altapäin projekti. Toiveena olisi saada astetta lämpimämpi eteinen. Kuistin alle olisi tarkoitus myös tehdä reikä seinään, jotta saunasta suoraan järveen juokseminen mahdollistuisi. Tällähetkellä juoksu olisi suoritettava tienpuoleisesta ovesta, jos kellarikerroksesta aikoo tupsahtaa. Välttäkäämme ojaanajoja ja sahatkaamme reikä toiselle puolelle taloa. Ovi projekti ei ole prioriteettilistan kärkipäässä, joten se saa vielä hetken odottaa.

Betoluxin säihkettä kesäkammarissa

Jotenkin erehdyin luulemaan, että MausVillan extrahuoneen uudesta lattiasta ei ole valokuvaa, mutta erehdyin. Enäähän kuvan ottaminen ei olisi mahdollista, koska sisustaja-Sirkka on ehtinyt työntämään huoneeseen jos jonkinlaista härpäkettä ja matonriekaletta. Kuinkahan kauan tuo kiiltelee?! Jotain ylimääräistä kuviin on tosin jäänyt. Roiskesuojina toimineet maalarinteipit.

Ennen ja jälkeen fiilistelyä

Välillä kannattaa kaivaa esille projektin aloituskuvat, jotta tajuaa miten paljon sitä on saatu aikaan. Yleensä tulee mietittyä vain, että tuotakaan ei ole saatu valmiiksi ja KAIKKI on niin keskeneräistä. Eikä ole!

Rakastan ennen ja jälkeen kuvia ja sitä varten ryhdyin alunperin tutkailemaan kuva-arkistoja. Huh, onpa täällä ollut rytkyistä. Tosin edelleen Mausvilla on rytkyinen, mutta se johtunee kodinhengettären laiskuudesta tai jostain muusta elämäntilanteesta joka ajaa sotkun partaalle. Jokatapauksessa kuisti näytti tältä kun sain avaimet kotiin.

 

 

ennen - jälkeen

 

 

Kuisti oli huomattavan synkkä ja verhotkin oli asennettu niin alas, että

maisema tuhoutui. Verhot sai kyytiä aika pian ja uudet (kirpparilta 2,5€ maksaneet verhot, jotka tarvitsi hieman ompelukonetta) tulokkaat asennettiin puoltametriä ylemmäksi kuistirempan jälkeen.

 

 

 

 

Kun vanha tiilikatto sai kyytiä ja uusi konesaumakatto "tulla tupsahti" (vuodessa) tilalle, niin Mausvilla taisi saada ihan uutta uskottavuutta. Ryhtiä antaa myös uudet ikkunanpuitteet ja maali. Parveke on tietysti ylimääräinen ylellisyys, joka pelastaa Mausvillan yläkerran. Sieltä kun ei ole järvelle päin yhtään ikkunaa. Se  helpottaa myös kodinhengettären petivaatetuuletus operaatioita. Se on myös mahdollistanut herra Kissalaisen yöllisen tutkimusretken ja pari muuta pakoreissua.

 

Brunssipuitteet kunnossa ja daaliat loistossa

Suurin syy kuistin remonttiin taisi olla haave kesäkuisti brunssista. Kuistibrunssia kun ei millään voi suorittaa synkässä, tunkkaisessa, likaisessa ja muuten vaan ankeassa paikassa. Kun brunssi toteutui niin paikallaan olivat jo kuistikissa, verhot, yrtit, kalusteet ja kaikki mikä asiaan kuuluu. Kuistibrunssiin tarvittiin myös hieno keli ja niitähän viimekesänä riitti. Joten brunsseilua olisi voinut harrastaa vaikka koko kesän jos aika olisi riittänyt. Tämä kyseinen brunssi osoittautui kesän ainoaksi. Toinen haave oli iltatee kuistilla kynttilänvalossa. Sekin toteutui yhden kerran. Väsymys oli kaamea, mutta haaveiden eteen on taisteltava vaikka silmät ristissä.

 

Ja mikä hienointa... brunssin tunnelmaa ei sotke enää edes rakennustelineet ja maalipurkit.

 

Kuistin ikkunasta on nähtävissä myös erilaisia maisemia. Iltateekutsuilla mahtavia auringonlaskuja ja brunssiaikaan lukuisia lehmiä.

 

Nyt pitäis alkaa laittamaan kesähuonetta talviteloille, koska enää ei juurikaan houkuttele ajatus brunsseista tai muista hienoista hetkistä jääkaappiin verrattavassa oleilutilassa. Jotain positiivista jääkaudesta kuitenkin löytyy. Mausvilla on jälleen saanut suuren ruokakomeron takaisin. Kuumat kattilat saa nopeasti jäähtymään ikkunalaudoilla ja kaupanpäälle kuistille tulvahtaa tuoksut jotka kertovat sisään tulijoille kodinhengettären valmistaneen maan maittavia herkkuja. Kodinhengetär on onnistunut luomaan jo muutamia herkkuja leivinuunin syövereissä lämmityskauden alettua. Siitä ei varmasti kuitenkaan muodostu tapaa jonkun sortin ruuanlaittoinhosta johtuen.

 

Koska Mausvilla tarvitsee myös viherpeukalon, niin päätin aloittaa kukkapuuhat vaatimattomasti jättimäisillä daalioilla. Onnistuin. Vielä kun onnistuisin säilyttämään juurakon ensi kesään asti hengissä niin se vasta oliskin juhlavaa. Muuta viherpeukalointia tontilla ei ole juurikaan suoritettu perus kasvimaalaatikon ja ruohonleikkuun lisäksi.

Piste iin päälle

Mausvillan melko valmista ja rakennustelineetöntä julkisivua

 

Enää puuttuu se kauan puhuttu vesiliukumäki. Jonakin vuonna....

Jopas tapahtui!

Kylläpä mausvillassa on tapahtunut... tosin on kyllä aikaakin kulunut. Roppakaupalla.

Valokuvat ovat myös jälkijunassa. Nuo rakennustelineet... huoh... ovat muisto vain!!! Juhlallisin juhannusaaton menoin ne saivat kyytiä. Sain päättää mitä haluan tehdä juhannusaattona ja rakennustelineiden purku oli ehdottomasti houkuttelevin vaihtoehto! Enpä olisi tuotakaan uskonut pari vuotta sitten.

Parveke on melko hyvällä mallilla. Pitänee kaivaa valmiimpi kuva. Vain kaiteet puuttuvat enää, mutta ei kai se ole olennaista.

Katto on paikallaan ja valmis. Koville se otti peltiseppiä odotellessa. Kyllä siinä oli semmonen parivaljakko, että huhhei. "Tullaan huomenna. ei tullakaan, tullaan sittenkin, eipä sittenkään. Sehän on yhden päivän homma. Oho, meni melkein vuosi. Hups!"

Noh jokatapauksessa. Katto on ja pysyy (toivottavasti). Vielä kun muutamat aurinkokeräimet heilauttaisi katolle niin avot!

Ulkokuori on oikeastaan tällä hetkellä täydellinen. Muutamat(tuhannet) maalipensselin suhimiset kesällä kirkasti myös punaisen tuvan kokonaan. Uudeksi voisi luulla. Kivijalka tosin tarttis vielä vähän sutimista.

Kuistikin valmistui keskikesän hujakoilla.
Lattia odotteli väriä pintaan hetkisen, mutta nyt kiiltelee sekin. Kyllä muuttui sisääntulo

 

Ja kukas se siellä möllöttelee. Rakennusvalvoja kesälomalla.

 

Kesälomalla hoidellaan vaan lehmähommia. Jonkunhan se on pidettävä niitäkin silmällä. Jos vaikka paimenpoika pettää.

 

Kaunis eteinen ja sitäkin esteettisempi maalipurkki. Joka on muisto vain!

 

Edistystä!

Maalari maalasi taloa, valkoista ja valkoista. Illan tullen sanoi hän, nyt on niska noidannuolessa....

Ispiraation kukkanen puhkesi kevään merkkien ilmaantuessa. Rytökasakuisti saa kyytiä. Kun kotiin tullessa ensimmäisenä vastaanottaa rakennustelinerottelot ja toisena kuistikaatopaikka niin ei ole hääviä. Tummat seinät, tumma katto, kuluneet ikkunanpielet, ikkunalaudat ja lattia, hillitön kasa romua ja rytkyä. Ensi töiksi rytkyt pihalle ja harja kouraan. Harjan jälkeen pensseli kauniiseen käteen.

 

Polttopuusavotan jälkeen on hyvä jatkaa niskojen tuhoamista katon pohjamaalausoperaatiossa. Otex on niin tuhtia kamaa, että se ei kovin liukkaasti levitykään.

 

Kuistin kattoa koristaa mahtavan mutkikkat paneelit. Vähän samantyyppiset kuin tuvassa.

 

Pohjamaalin jälkeiset tunnelmat ovat vaaleita, mutta ei kuitenkaan valkosia. Joka kerta sitä luulee kahden maalikerroksen peittävän, mutta kerroksia tarvitaan ainakin neljä. Pah.

 

Laadunvalvoja helteessä.

Aaltoa rappukäytävän keskelle

Moni kakku päältä mätä, mutta sisältä ihan jees. Pikkuhiljaa alkaa kyrsimään nuo ulkona olevat rakennustelineet ihan huolella. Kuinkahan moni ohiautoilija ajattelee, että kyllä siinäkin asuu laiskaa porukkaa kun aina vaan samat telineet töröttää pihassa. Ne lähtis aika vauhdilla, jos se olis mahdollista. Jospa uusi kevät toisi uuden katon. Tai noh, katto on, mutta viimesilaus on vaiheessa Mausvillan asukkaista riippumattomista syistä.
Ikkunanpesukin on melko turhauttavaa... rakennustelineet roiskii kuravedet ikkunaan heti ja sama näky vallitsee hetimmiten.

Mutta ei se mitään. Muuten Mausvillan elämä on rattoisaa varsinkin nyt kun aurinkokin näyttäytyy välillä. Tosin ei tuossa keskitalvessakaan ollut mitään valitettavaa. Jossain alkutalven synkkyydessä rappukäytävä melkein valmistui parvekkeen kera. Enää puuttuu loput, joka ei ole kovinkaan paljoa.

Rappukäytävään olisi suotavaa rakentaa kaide ennenkuin se otetaan käyttöön. Rappukäytävää ei tosin kannata ottaa käyttöön ennenkuin yläkerran 2 makuuhuonetta ja pukeutumishuone valmistuu. Nekään ei ole paljosta kiinni. Ehkä naps vain?!

Rakennusvalvoja kävi jälleen päivittäisellä kierroksellaan. Ihmeen tunnollinen se on työssään. Vaikka remontti ei etenisi kuukausiin, niin valvoja silti jaksaa valvoa. Ehkä tärkeimpähä hommana hän pitää hiirenretaleiden valvomista. Etteivät ne vaan pääse valtaamaan remontin keskellä olevaa yläkertaa.

 

 

Sähköjäkin voisi hivenen kytkeä... mutta kuka nyt kesää vasten sähköä tarvitseekaan. Ehkä ilman sähköä päästäisiin hehkeämpään mökkitunnelmaan. Rappukäytävän "alvaraalto" -seinäkaiteen sähköistäminen kyllä kiinnostaisi erityisesti. Metallinpätkä on muuttanut täysin tarkoitustaan. Toimiikohan se rappukäytävän valaisijana kirjahyllyn sijaan?!

 

 

Parveke oli ehkä ideoista parhaimpia, mutta myös työläimpiä. Jos näkymä järvelle yläkerrasta olisi jätetty tekemättä niin olishan se joskus voinut ottaa päähän. Tämä ratkaisu on samaa sarjaa "avataan kaikki keskikerroksen väliseinät" kanssa. Ajatella jos Mausvillaan olisi jätetty kaikki ne kamalat järvinäköalasta eristävät seinät. Helpompaa olisi ehkä kuitenkin ollut talon kääntäminen toisinpäin. Renkaat alle ja viuh!

 

Tämä "harmaa laatikko" ilmestyi rappukäytävään keskelle seinäpaneeleita. Mitähän siihen mahtaa ilmestyä?! Jännittävää!

Seinähärpäke

 

 

Sitä sitten reissattiin Katinkultaan asti viikoksi sairastamaan ja nyt on toivuttu kohta kaksi viikkoa siitä reissusta. Pikkuhiljaa alkaa elämä voittaa. Remontti ei ole edennyt Mausvillassa lukuunottamatta kahta naulan lyöntiä. Pari taulua seinällä. Onneksi seinällä eikä enää sohvalla, sängyllä ja muissa paikoissa pyörimässä tiellä.

 

Kameralta löytyi niin imelä kuva, että se oli pakko laittaa blogiin. Eikös tämä blogi vaikuta nyt ihanalta sisustushörhelöblogilta. Harmi vaan kun menin aloittamaan tekstin sairauskertomuksella. Eihän ihkublogeihin kerrota vastoinkäymisistä, eihän?

 

 

 

 

Tämä ihana sydänhärpäke on roikkunut sängynpäädyssä kohta puoli vuotta valvomassa pätkittäisiä unia. Harvemmin yöheräämiset ottaa kovin pahasti kupoliin, mutta pari yötä sitten tunnin välein herääminen meinasi olla liikaa. Aamu-unissa taivaalla näkyi maailmanlopun pilviä ja leivottiin naapurin emännän kanssa sadan metrin pullapitko. Pitkoon käytettiin yksi pussi kuivahiivaa, 2 kananmunaa ja jauhoja. Ihmeen pitkä siitä pitkosta kuitenkin tuli. Miksi edes tuollainen unen kohta ei saa ihmistä ajattelemaan, että tämä on varmasti uni? Mutta onneksi seinällä roikkuu idyllinen puukalikka niin kaikki luulevat, että sängyssä katsellaan unia hattarapilvistä ja kuumailmapalloretkistä. Harvinaistahan on, että unia edes katsellaan.

Uusi vuosi, uudet kahvat.

Vuosi on lähtenyt vaudilla käyntiin ja Mr. Cat on tullut joululomaltaan takaisin kotiin. Kotona odotti kamala yllätys...

Kahva on kääntynyt jostain kumman syystä nurinpäin. "Kuinka oven voi nyt avata... kysyn vaan?!" Kissalainen on yrittänyt ja yrittänyt. Jos ovi aukeaisikin vahingossa esimerkiksi raapimalla sitä. Noup. Pahus. Anova ilme. Ei käänny kahva. Aargh. Vuosi on alkanut aika kehnosti. Tekikö joulupukki tämän kataluuden? Joku vippaskonsti on löydyttävä.

Kissalaisen tammikuu taitaa mennä miettiessä ratkaisuja, kun taas OmNom näyttää melko tyytyväiseltä oloonsa odotellessaan tikkareita. OmNom on asunut jo yli kuukauden päivät Mausvillassa ja hymy ei ole hyytynyt kertaakaan.

Joulu on selvästi ohi nyt ja tonttujoukko siirtynyt talviuneen. Taisi olla rankka joulu kun joutuu ottaa pikku levon ennen korvatunturille paluuta. (Vai onkohan ikkunan välissä sittenkään tarpeeksi happea?! Nielaus.)