Billy pelastui

Billy pääsi vesivahingosta huolimatta käyttöön, olihan siitä kuitenkin maksettu ruhtinaalliset 29 euroa!! Minkä mitta heittää, sen lista peittää... ja tätä samaahan voi soveltaa myös vessan kalusteisiin. Eikö vaan?! Lista puuttuu vielä, mutta se on vaan ajan kysymys. Listathan laitetaan sitten parin vuoden päästä... tai viimeistään silloin kun asunto myydään eteenpäin. Tänään tosin meni jo pari tuntia listojen valmistelussa kummipojan kanssa. Hionta ja maalaus... ja puutteet paikataan Finnlamellin avustuksella. Eli ehkä listoja kuitenkin laitetaan johonkin jopa pikapuoliin.

Ruokasalin ja eteisen välille ilmestyi seinä. Ja tekninen tila sai oven. Sopiikohan ovi sisustukseen... vai maalaisinkohan sen. Vaikea arvata...

Vielä sai keskikerroksessa harrastaa tovin pakkelointia. Joka on aina yhtä tylsää. Onneks oli vain yksi pitkä saumanauha. Mutta kummastusta aiheutti Silora-tasoite, joka oli HOMEHTUNUT! Niin... homehtunut. En ymmärrä. Miten ihmeessä se voi homehtua. Onneks kello oli tovia vaille yksi lauantaina ja uusi purkki löytyi tilalle. 

Surku.... piano ei mahdu vasempaan reunaan... tunnelin viereen. Olisin niin halunnut pitää ruokasalimusiikkia yllä omin voimin. Noh onneks seinät purettiin keskikerroksesta niin musisointi kuuluu myös tuvasta asti.

Tunnelin päällinen odottaa kuparipannua.

Tapiseeraus

Ja tapahtui niinä päivinä, että MausVillan keskikerroksen wallpaperit saatiin paikalleen... ilman rutun ruttua. Tai no ruttuja tuli pari, mutta paperitapetin anteeksiantamiskyky on vallan mainio ja aamulla rutut olivat historiaa. Paapperit liisteröitiin tosin jo pari viikkoa sitten.... ja vieläkään ei oo pudonnut alas! Jei.

Kahteen huoneeseen käytettiin kaksi päivää... ja ammattitaitoisen työparin voimin lopputulos oli täydellinen. Kiitos äiti! Kertaakaan ei tarvinnut laulaa "ammattimies hep ammattimies". Kukaan ei syönyt liisteriä, joten naulojakaan ei tarvittu. Työnjohtaja tosin nukahti toisena päivänä pienelle kerälle tuvan remonttityöntekijöiden lattiasänkyyn (OHRLS) kehräten. Hän ilmeisesti luotti työntekijöihin ja kun hiiriäkään ei ollut häiritsemässä niin unet oli paikallaan.

Työn edetessä ja tapettikuviointia kytätessä tapetista paljastui leijona. Nyt on leijonalauma vartioimassa yötäpäivää.

Ruokasali valmistui vauhdilla. Kuviokohdistelu loppui ja senkun veteli vaan paprua seinään. Tosin hutiloida ei voinut tässäkään, koska raitojen oli ihan suotavaa pysyä saman levyisinä koko huoneessa.

Sininen huone ja iso taulu, jossa vaihtuu kuva päivittäin kelin mukaan.

Sitä ja tätä

Liian lyhyeksi käyvät illat työpäivän päätteeksi. Sähkötön ja valoton talo aiheuttaa hankaluuksia. Sähköä saa yhdestä pistorasiasta, joten koko talon ympäri riittävän jatkojohdon kanssa kulkeminen käy työlääksi ja typeräksi. Ja vaikka pari raksavaloa on viritettynä on tarkka maalaushomma ihan mahdottomuus. Varsinkin näin syksyisinä ja synkkinä iltoina. Valothan toimivat ihan normaalisti vielä viimeviikolla mutta sähkötöiden takia tätä sähköttömyyttä on siedettävä hetkinen. Eilen illalla luulin maalanneeni loistavasti, mutta tänään ehdin tarkastella maalausjälkeä tovin valoisana aikana ja se oli hirveää. Telan reunan jälkiä laakaovessa. Äh!

Parhaiden komeroiden isommat ovet onkin jo maalattu. Enää puuttuu ärsyttävimmät eli listat. Aargh.

Ja sitten vesivahinkoon. Kahdenkymmenenyhdeksän euron vesivahinkoon jonka kärsijänä oli Billy. Billy saapui pakettiautolla Tampereelta viime viikonloppuna paikkaamaan liian suuren Flårensin paikkaa ja nyt hän koki jo tuhonsa.  Aivan aluksi luulin mukamas "kokislasin kaatuneen"

Kun tajusin, että peruutettava huussi sijaitsee kerrosta ylempänä... juuri tämän kaatuneen kokislasin jättämän jäljen yläpuolella, tuli harvinaisen kova kiire. Valtavan sydämentykytyksen tahdittamana juoksin yläkertaan mielessäni totaalisesti kastunut huussi ja räjähtänyt vesiputki..

 

Mutta huoh.... yläkerran vessan vanha katkaistu rautaputki oli vain lirauttanut putken tyhjäksi sillä välin kun yläkerran pukeutumishuonetta revittiin riekaleiksi. Purut oli kuivat ja muutakaan tuhoa ei ollut, lukuunottamatta Billyä.

Tämän tekstin kirjoittamisen aloitinkin jo 29.9 mutta kuinka ollakaan, tietokone kaatui ja tämä jäi kesken..  nyt olen rohkaistunut sen verran että yritän uudelleen. Tosin harmikseni huomasin, että osa kuvista oli häipynyt bittien avaruuteen.

Allas + kaluste on allaskaluste. Koska sitä uutta ei kaupasta löytynyt sai korkeakiiltokeittiökaapinovi kelvata vessaankin. Koomista, koska korkeakiilto ei vaan ollut suunnitelmissa. Nyt sitä on joka kolkassa, koska perunakellarin kätköistä löytyi ovi jos toinenkin. Myös tulevaan pakastimeen, mikroon sekä puuhellanviereiskaappiin. Ja voisihan sitä uudet hankkia, mutta omatunto soimaisi lopun elämän. Miksi piti hupuloida vaikka osat oli jo valmiina. Ja vessakin on jo osin menetetty peli, koska osa valkoisista laatoista osui muuallekin kuin puuseinään, joten yksi korkeakiilto ovi ei kaada maailmaa. Luulen.

Sateenkaaren päässä on aina aarre!