Turkoosit sieraimet ja pari muuta kasvia

Viikonloppu sujui viihtyisästi laattakauppoja kierrellen ja kasvimaata värkäten (peräsuoli pitkällään). Siinä ohessa tietysti 100 muuta juttua, kuten esimerkkinä oheisen kuistinaluspyykkinkuivausalueen puhdistusoperaatio, jotta iloisen kukertava pyykki pääsi hulmuamaan vapautuneena ilman huolta sadetansseista. Kasvimaan paikka siirtyi tältä kesältä, kun suunniteltu kohta osoittautui juurten viidakoksi ja jyrsijälapiomöyhennysshow olisi saattanut viedä kaiken ajan kesästä ja täten yksiöasuminen olisi voinut jatkua hamaan syksyyn asti... kenties jopa ensi kevääseen. Siispä paikaksi järjestyi leikkimökin (joka on purkutuomiolla) vierus.

ja kasvualustaksi valittiin suodatinkangas, joka mahdollisesti estää vieraiden juurakkojen saapumisen herkullisen sadon sekaan kummittelemaan. Ympärille ilmaantui kehikko. Kiitos upouuden kompuran ja täydellisen naulaimen. Ei tarvinnut paljoa vasaraa heilauttaa. Tosin herra Kissalainen olisi mieluiten valinnut vasaran, koska edellämainitut uutuudet olivat hivenen äänekkäitä kesken kuistinikkunalauta-unien. Totaalinen shokki vei kellariin revittäessä unenrippeet kauas pois.

Muutama.... vain muutama kärryllinen multaa ja muutama vihlaus alaselässä niin loota on täynnä multaa. Jos on. Päättymätön suo... tai siis kasvimaalaatikko.

Pyykkärin unelmapaikan raivaamisessa romukoppaan menevistä löydöksistä pelastui viimehetkillä pari potentiaalista yksilöä. Pienellä pintakäsittelyllä heidät pystyi herättämään henkiin.

Herra Kissalainen seurasi sivusta tuorkoosinhajuista operaatioita.

Hivenen lasittuneen katseen voimin.

Ilmekään ei värähtänyt

Kodista löytyi mahtava verstashuone suhuutteluun. Ulkona oli kosteaakin kosteampi keli, joten sisätila oli valittava. Suhuutushuoneesta pystyi juoksemaan pikaisesti ulos ja sulkemaan ovet perässään. Silti aamulla räkäpaperissa oli turkoosia?!

Raparperi ja muut mukavuudet

Ai että!!

Slurp!

Oksaalihappoinen löydös kodin kulmasta!

Ja ruokaa myös silmille...



Hökötys

Parin tunnin askartelurupeama takana. Puukatoksen valmistaminen osoittautui niin epämääräiseksi, että väkisin mieleen juolahti ajatus tapaturmavakuutuksen voimassaolemisesta. Koska tontilla ei ollut muita talkoolaisia kuin herra Kissalainen, piti uhkarohkeutta hieman jarrutella yhden lipeämisen jälkeen. Niskan katketessa saattaisi tovi vierähtää siihen, että joku huomaisi.
Puukatos oli pakko kuitenkin vääntää, koska jokainen sade saa ajattelemaan läpensämärkiä polttopuita maankamaralla ja se kirpaisee mieltä. Suorastaan ääliömäistä pilkkoa iltaisin polttopuita ja heittää ne märäntymään ruohikon sekaan. Mutta kyllä nyt kelpaa... Sen verran tontilta löytyi joutenolevia lankkuja, narua, pressua, tiiliä ja muita oheistarvikkeita, että mielikuvituksella niistä syntyi mielettömän järkyttävä hökötys... mutta kyllä puut kuivaa. Ainakin toivottavasti. Saapa nähdä onko mitään jäljellä ekan myrskyn ja sateen tullen

Hra kaikkiruokainen

Herra Biolaani saapui syömään kaiken sen mikä ei naapurin nelijalkaiselle kelpaa. Biolaani hohti uljakkaasti kodin kupeella, kunnes useiden sovitusyritysten ja yön yli nukkumisen jälkeen löysi lopullisen paikkansa portin pielestä. 

Biolaani tarvitsi alkupalaksi parikytälitraa kuiviketta ja starttipulveria, jonka jälkeen kaikki maatuva kelpaa.



Kukkaloistoa

Hyvin on jännittävää seurailla mitä pihamaalta nousee.... (kaiken lumen alta paljastuneen ryönän ja roskan lisäksi)

Yksiöasumisen ihanuus

Jaahastarallaa. Lämpöä yksiöön leivinuunilla. Kisastudiona ja siskonpetinä toiminut OHLS palvelee edelleen loistokkaasti kun tuleva olohuone on muuttunut yksiöksi. Kätevää... välimatkat on hivenen lyhemmät kun samasta huoneesta löytyy OH, K ja MH. Alakertaan tosin vielä joutuu seikkailemaan KHH:n, KH:n, S:n, PH:n ja Liiterin takia. Ja VH on edelleen yläkerrassa. Kun kiertovesi on kytketty pois päältä jo parisen viikkoa sitten niin leivinuuni toimii elämänsä tehtävässään ja on osoittautunut erittäin tehokkaaksi. Toissapäiväinen 16 asteinen tupakeittiömakuuhuonekompleksi vaikutti huolestuttavalta, mutta uuni hoiti hommansa ja hetken päästä asteita oli jo 21. Kotoisa on olo kun tilanne on palautunut jälleen yksiöasumiseen. Suottahan tässä remonttia aloitellaan, kun kaikki tarvittava on saman huoneen sisällä. Lämmityskuluissakin säästyy iso siivu kun parinsadan neliön lämmitystouhut rajoittuu tähän kolmeenkymmeneen neliöön. Ja OHLS on ennenkaikkea se tärkein elementti. No jaa... voipi olla, että syksyn mittaan osaa arvostaa hivenen enemmän sitä, että pystyy levittäytymään useammalle neliölle.

Mikä ihana rytöläjä! 

Arska tuli taloon

Arska hyppäsi Mazdaan ja hän totesi, että MausVillan kuistilla on hyvät näkymät ja päätti valita sen omaksi asuintilakseen.

Täytyy myöntää, että Arskan huoneessa taitaa olla MausVillan parhaat maisemat, joten hyvä valinta Arskalta.



Katastrofeja ja kiireitä

Työt ei tekemällä lopu... varsinkaan kun kaikenlaiset MausVillaan liittymättömät katastrofit kolkuttelevat ovella. Tämän viikon unet on viety ja se on aiheuttanut eräänlaisen tasaisen alkoholittoman humalatilan. Riekaleet, raapaleet, murtumat sekä kaikenlaiset kolhut ja verenvuodot ovat vieneet viikkoa eteenpäin niin pihamaalla kuin sairaalaolosuhteissa. Haavoja on paranneltu ja yritetty ilta toisensa jälkeen mennä hyvissä ajoin petiin autuaan tietämättömänä siitä, että jonkunlaista katastrofia on tiedossa ennen kauniita unia. Shokkiosaston tietokonetuolit ovat joutuneet jeesaamaan pyörtyilevää ahertajaa ja neoamisepti on auttanut tulehduksen ehkäisyssä. Herra Kissalainenkin joutui taistelun tantereelle kun naapurin pahaa aavistamaton Pörri pyörähti iltakierrokselleen havaitsematta, että reviiri täytyykin jakaa jatkossa toisen karvaturrin kera. Irronneita karvatuppoja leijaili ilmassa samalla, kun sotakentän keskelle yllättäen joutuneet iltateen juojat puhdistivat haavojaan suihkutettavan desifiointiaineen voimin patiolla. Kivipolun teko talkoossa vaurioitunut pikkusormi tuntuu höperöltä blogikirjoituksen näppäilyssä pullistuneen verenpurkauman vuoksi. Pientä tosin pikkusormi kaiken muun joukossa. Hermanni on kuitenkin pysynyt elossa härdellin keskellä ja hän on saanut ruokansa aina kun nälkä on yllättänyt. Jospa ensiviikko olisi rauhallisempi, eikä yhtään kalloa murtuisi... toivossa on hyvä elää.

Työ ei tekemällä lopu

Herra Kissalaista ei työt stressaa vaan hän on viettänyt laatuaikaa kierrellen ikkunalta toiselle. Mikä on mahtavampaa kuin kellarin ikkunat, joilla hengaamalla pääsee lähelle myyrien ja muiden pikku nilviäisten tasoa. Olo on kuin akvaariokalalla.

Jälleen on yksi päivä kulunut, jolloin laulamaan on päässyt taas kerran pyykkikone, tiskikone, leivinuuni, harava ja kottikärryt. Kun tontilla tarpoo, joka kerta silmään ottaa joku läjä jota ei vaan voi jättää siihen.

Tänä iltana puuaidan sisäpuolella olevien alueiden haravointi tuli päätökseen. Valmista. Nyt saa ruoho alkaa kasvamaan... tosin ei liian nopeasti, koska vasta seuraaviin hankintoihin kuuluu ruohonleikkuri.