Sitä ja tätä

Liian lyhyeksi käyvät illat työpäivän päätteeksi. Sähkötön ja valoton talo aiheuttaa hankaluuksia. Sähköä saa yhdestä pistorasiasta, joten koko talon ympäri riittävän jatkojohdon kanssa kulkeminen käy työlääksi ja typeräksi. Ja vaikka pari raksavaloa on viritettynä on tarkka maalaushomma ihan mahdottomuus. Varsinkin näin syksyisinä ja synkkinä iltoina. Valothan toimivat ihan normaalisti vielä viimeviikolla mutta sähkötöiden takia tätä sähköttömyyttä on siedettävä hetkinen. Eilen illalla luulin maalanneeni loistavasti, mutta tänään ehdin tarkastella maalausjälkeä tovin valoisana aikana ja se oli hirveää. Telan reunan jälkiä laakaovessa. Äh!

Parhaiden komeroiden isommat ovet onkin jo maalattu. Enää puuttuu ärsyttävimmät eli listat. Aargh.

Ja sitten vesivahinkoon. Kahdenkymmenenyhdeksän euron vesivahinkoon jonka kärsijänä oli Billy. Billy saapui pakettiautolla Tampereelta viime viikonloppuna paikkaamaan liian suuren Flårensin paikkaa ja nyt hän koki jo tuhonsa.  Aivan aluksi luulin mukamas "kokislasin kaatuneen"

Kun tajusin, että peruutettava huussi sijaitsee kerrosta ylempänä... juuri tämän kaatuneen kokislasin jättämän jäljen yläpuolella, tuli harvinaisen kova kiire. Valtavan sydämentykytyksen tahdittamana juoksin yläkertaan mielessäni totaalisesti kastunut huussi ja räjähtänyt vesiputki..

 

Mutta huoh.... yläkerran vessan vanha katkaistu rautaputki oli vain lirauttanut putken tyhjäksi sillä välin kun yläkerran pukeutumishuonetta revittiin riekaleiksi. Purut oli kuivat ja muutakaan tuhoa ei ollut, lukuunottamatta Billyä.

Tämän tekstin kirjoittamisen aloitinkin jo 29.9 mutta kuinka ollakaan, tietokone kaatui ja tämä jäi kesken..  nyt olen rohkaistunut sen verran että yritän uudelleen. Tosin harmikseni huomasin, että osa kuvista oli häipynyt bittien avaruuteen.

Allas + kaluste on allaskaluste. Koska sitä uutta ei kaupasta löytynyt sai korkeakiiltokeittiökaapinovi kelvata vessaankin. Koomista, koska korkeakiilto ei vaan ollut suunnitelmissa. Nyt sitä on joka kolkassa, koska perunakellarin kätköistä löytyi ovi jos toinenkin. Myös tulevaan pakastimeen, mikroon sekä puuhellanviereiskaappiin. Ja voisihan sitä uudet hankkia, mutta omatunto soimaisi lopun elämän. Miksi piti hupuloida vaikka osat oli jo valmiina. Ja vessakin on jo osin menetetty peli, koska osa valkoisista laatoista osui muuallekin kuin puuseinään, joten yksi korkeakiilto ovi ei kaada maailmaa. Luulen.

Sateenkaaren päässä on aina aarre!