Sitä sitten reissattiin Katinkultaan asti viikoksi sairastamaan ja nyt on toivuttu kohta kaksi viikkoa siitä reissusta. Pikkuhiljaa alkaa elämä voittaa. Remontti ei ole edennyt Mausvillassa lukuunottamatta kahta naulan lyöntiä. Pari taulua seinällä. Onneksi seinällä eikä enää sohvalla, sängyllä ja muissa paikoissa pyörimässä tiellä.
Kameralta löytyi niin imelä kuva, että se oli pakko laittaa blogiin. Eikös tämä blogi vaikuta nyt ihanalta sisustushörhelöblogilta. Harmi vaan kun menin aloittamaan tekstin sairauskertomuksella. Eihän ihkublogeihin kerrota vastoinkäymisistä, eihän?
Tämä ihana sydänhärpäke on roikkunut sängynpäädyssä kohta puoli vuotta valvomassa pätkittäisiä unia. Harvemmin yöheräämiset ottaa kovin pahasti kupoliin, mutta pari yötä sitten tunnin välein herääminen meinasi olla liikaa. Aamu-unissa taivaalla näkyi maailmanlopun pilviä ja leivottiin naapurin emännän kanssa sadan metrin pullapitko. Pitkoon käytettiin yksi pussi kuivahiivaa, 2 kananmunaa ja jauhoja. Ihmeen pitkä siitä pitkosta kuitenkin tuli. Miksi edes tuollainen unen kohta ei saa ihmistä ajattelemaan, että tämä on varmasti uni? Mutta onneksi seinällä roikkuu idyllinen puukalikka niin kaikki luulevat, että sängyssä katsellaan unia hattarapilvistä ja kuumailmapalloretkistä. Harvinaistahan on, että unia edes katsellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti