Noniin... näin siinä sitten voi käydä. Pöpö kaataa petiin ja niin pysähtyy projekti...
...tai no ei ihan kokonaan. Jokaisesta petipäivästä on pyhitetty 15 min välioven maalaamiseen. Se ei rasita niin paljoa, että olen päättänyt ottaa riskin. Yhden päivän aikana yläkerran maalaustelineellä pystyy maalaamaan yhden oven toisen puolen yhdellä maalikerroksella. Eteisestä lähtee 5 ovea joten yhteensä 10 puolta... kun maalikerroksia pitää olla 3 niin maalattavia pintoja tulee olemaan 30. Yksi päivässä = kuukausi. Jos jättää yhden päivän 15 min keikan heittämättä... siirtyy oviprojekti aina päivällä. Niin ja jos tulee kitattavia reikiä vastaan niin kitin kuivumiseen pitää varata 0,5-2 tuntia aikaa ennen päälle maalaamista. Joten hidasta on.
Siihen lisäksi sitten karmit, hyi. Typerää hommaa. Ovet ovat siis valmiina joskus. Varsinkin kun tavoitteena oli kuultolakata osa ovista. Se homma meni ihan päreiksi ja tuli siis lisää hiottavaa. Yläkerran väliovista ei viitsi vielä puhuakaan. Pitää vaan yrittää unohtaa että siellä nekin odottaa kiltisti vuoroaan. Huh.
Villiintyneestä puutarhasta löytyi syysylläri:
...ja pari muutakin syysylläriä. Puutarhatyöntekijöiden jättämät kuivat marjapensaiden oksat sivupihalta... kahdestakymmenestäyhdestä marjapensaasta... eli aika monta Gaattorikuormallista. Onneksi puutarha-apulaiset olivat käyneet suorittamassa kyseisen toimenpiteen parin illan aikana. Itsellä ei olisi aika riittänyt. Ja ykkösprioriteetti taitaa olla keskikerros ja sen valmistuminen ennen kylmyyttä.
Ylijäämäkattopaneelit vessan seinään.... mukavan pehmentävä vaikutus kliiniseen valkoiseen laattaan jota ei saanut itse valita. Takaseinä on laatoitettu suoraan muuriin joten sitä ei viitsinyt moukaroida enää irti. Sivuseinät laatoitettu puuhun joten niissä ei ollut ongelmaa.. irtosivat siis lähes puhaltamalla, kuten naps vain kerroinkin jo aiemmin. Pönttökin on jo paikallaan mutta taaskaan ei ole tuoreita kuvia. Niin ja allaskaluste, joka piti askarrella omin pikku kätösin koska kaupassa ei ollut silmää miellyttävää ja sopivan kokoista yksilöä. Pari puutappia, mellua ja ovi, ja vot (kaa). Ei vaan, ei täällä.
Paikallaan on myös taso ja malja-allas. Malja-altaasta tuli jo siedettävämmän näköinen kun taso oli paikallaan. Mutta äh, ei malja-allasta voi tunkea minimaalisen pieneen tilaan. Tai no... näköjään voi. Siinä se nyt töröttää. Aion elää asian kanssa. Ainakin toistaiseksi.
Ylijäämäpaneleeita olisi vieläkin pari pakettia... saapa nähdä mihin ne päätyy. Ehkä peruutettavaan paskahuussiin.... jos sinne ei käytetä Silta-Eemin feikkilautaa. Se jääköön vielä mietintään.
Pehmeää ja puista. Mahtavaa. Stressaavaa (Millä pirulla tuo kannattaa käsitellä!!!!)
Lakka = ei enää pehmeää
Vaha = Ei koskaan maalia
Öljy = kolhuja ja ei koskaan maalia
=ongelmavyyhti
Siinä sitä on keittiön lattiaa. Lattialämmityskin on kytketty ja koska en osannut putkarin jäljiltä pienentää sitä niin olisi kananmunat paistuneet melko mukavasti tuossa kahdentoista neliön paistinpannulla yhden viikonlopun ajan. Putkari pelasti maanantaiaamuna pinteestä ja saunalämpötiloista päästiin 22 asteeseen. Ainakin on toimiva lattialämmityssysteemi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti