Aurinkoa soffan pohjalta...

Vai että muutoksen tuulet... ei ainakaan blogikirjoittelun suhteen. Tänään vasta oivalsin kuinka tähän "uuteen" tietokonemasiinaan saa siirrettyä valokuvia. Aurinkoisena saikkupäivänä on hyvä päivittää blogia sohvan pohjalta. Kun muutakaan ei saa tehdä. Tietysti asia jos toinen odottaa operointia, mutta nyt pitäisi vaan malttaa. Tiukkaa tekee. Varsinkin kun yyberpölyiset ikkunat odottaa pesua. Ne on vielä remonttiajalta... ja näillä viimeviikkojen pakkaslukemilla ei ole ollut toiveitakaan, että moiseen puuhaan voisi alkaa. Nyt voisi jo keli sallia, mutta pysytään sohvanpohjalla sitten vaikka sormet kuinka syyhyäisi. Aargh.

Kevään auringonsäteet ovat melko anteeksiantamattomia... ne paljastavat karusti kaiken laiskuuden.

Pitänee pyytää vieraita kylään vain pimeän tullen niin karu totuus ei paljastu.

Ovitunnelin päälle tehdyssä lokerossa on hauska säilyttää kaikkea törkyä.

Ja kaikki ei ole ihan törkyäkään. Vaan kultaisia asioita....

Mr. Nakke nauttii elämästään ja kiittelee hänelle hankitusta talosta huristen.

Ja availee ovia kylmälle kuistille... (hyvä että joku huolehtii tuulettamisesta... tehokasta tuuletusta onkin!!)

Talossa on vika... liikaa pöytiä. Hyvin vaikeaa päättää missä ruokailisi.

Puutteita on myös vielä hyvin paljon. Kaikki verhot puuttuu... pitäisi aktivoitua mutta missä pirun välissä. Huhhuijaa.Varsinkin kun näitä saikkutiloja tulee... ne estää hyvin pitkälti kaiken edistymisen. Mutta sitävartenhan on keksitty sälekaihtimet. Mukavuudenhaluinen voisi jopa unohtaa, että verhotkin täytyisi hankkia. Ihanan pelkistettyä.

Ruuanlaittokin on nykyään ihan mukavaa överidesignliesikuvun alla, koska järvimaisemaan ei kyllästy ikinä. Kupuunkin on jo silmä tottunut ja se sai luvan jäädä taloon.

Leipänurkkaus odottaa vielä vitriinikaappia valon päälle. Osat ovat yläkerrassa odottamassa läjäämistä. Jälleen kerran kävi niin, että kaupasta ei löytynyt mieluisaa ja se piti askarrella paskarrella osista. Olis taas pitänyt arvata.