Joulu on kerran vuodessa vaan... kuten Mausvillan blogipäivitys

Voiko tätä enää blogiksi kutsua?! Kerran vuodessa pikapäivitys! Vuosi 2012 oli niin yllätyksellinen ja kiireinen, että ei ehtinyt sitten kirjoittaa mitään. Paitsi ehkä perinteiseen päiväkirjaan sohvan pohjalta muutaman sanan. Sumussa on kuljettu kohti uusia haasteita.

Koti on muuttunut ryönän tyyssijaksi. Kantaessani rytkyä päivästä toiseen päättymättömän levyn tavoin, mietin mielessäni, että yläkerran valmistuessa on toinen ääni kellossa. Jotenkin kuitenkin viimeaikoina on alkanut tuntumaan, että tokkopa sentään. Tavaramäärä ei vähene. Se vaan levittäytyy laajemmalle alueelle. Pieni toivo kuitenkin on vaatekaappien suhteen. Kuinka vaatekaappi voi pysyä järjestyksessä jos sitä ei edes ole?

Joulu saapui torpalle tänä vuonna ekaa kertaa. Kahta päivää ennen aattoa kaikki oli valmiina. (joten aattoon mennessä oli suoritettava jo jonkin asteista uusintasiivousta = rojun kantoa).

 

 

Jotain pikku puutteita vielä täydelliseen Jouluun oli. Keittiön verhojen salusiinit jäi laittamatta naulan puutteen vuoksi ja ulkovaloihin satsaus oli lähes olematonta. Jouluvaloista ainoana ulkona loisti vanha puoliksi särkynyt kirkas valojen sarja rullattuna vanhaan lyhtyyn. Lyhty löytyi entisen asukkaan "kaatopaikalta" ja siinä oli vain kaksi lasia paikallaan. Se ei suunnitelmaa haitannut, koska en ole ainakaan vielä tavannut semmoista tuulta, että sähkövalot sammuisi (jos sähkökatkoa ei lasketa). Joulumattoja ei Mausvilla vielä omista, mutta ei niitä kyllä kaivattukaan... eihän ne mahtuisi mihinkään säilytykseen. Ihan riittävä säilytysongelma on jo kahden jättimäisen joulukoristelootan kanssa. Talossa on kaksjapuolsataa neliötä ja kuitenkin on tilan puute. Korjaan säilytystilan puute. Miksen pyytänyt joulupukilta säilytystilaa??! Noh, se yläkerta. Ratkaisu kaikkeen?

 

Ruokapuoleen en satsannut, koska sukulaispiiristä löytyy sitä porukkaa, joka tulee ruokien kanssa ja jonne voi mennä syömään. Pipareita oli pakko leipasta ja koristella silmät ristissä. Kinkku toki oli paistettava ekaa kertaa omassa leivinuunissa. Aamushokkipaniikkituska koitui turhanpäiväiseksi ja luulot liian kylmästä uunista oli humpuukia. Edellispäivän kaksinkertainen uunin lämmitys kahdella pesällä oli se juttu. 12 tunnin lämmöntasaamisvaiheen jälkeen uuni näytti 100-120 astetta ja se oli paras mahdollinen 6,88 kilon kinkulle. Vähän alle seitsemän tunnin paisto tuotti huippulopputuloksen vaikka kinkunpaistaja unohti ottaa kinkun huoneenlämpöön ennen paistamista. Paistamisen jälkeen uuniin lisää pökköä pesään, sinappihuntu sialle ylle ja takas uuniin. Tiedä sitten oliko kinkku oikeasti hyvää vai tuoko tunnelma ja onnistumisen riemu puolet mausta?!

 

 

 

 

Tälläkertaa onnistuin siivoamaan jopa niin huolellisesti, että vieraita pystyi kutsumaan ihan päiväsaikaan. Joulussa tunnelma on kuitenkin parhaimmillaan Hämärässä.

 

 

 

Hämärässä ei myöskään näy esteettiset rakennustelineet ikkunan takaa!

 

 

 

Tänä Jouluna ulkona näytti joululta ja kelikin oli otollinen aattokävelyyn jota kertyi lähemmäs 10 kilometriä. Puolessa välissä pukki toi kunnon karvalakin ja matkanteko muuttui entistä hienommaksi.