Katastrofeja ja kiireitä

Työt ei tekemällä lopu... varsinkaan kun kaikenlaiset MausVillaan liittymättömät katastrofit kolkuttelevat ovella. Tämän viikon unet on viety ja se on aiheuttanut eräänlaisen tasaisen alkoholittoman humalatilan. Riekaleet, raapaleet, murtumat sekä kaikenlaiset kolhut ja verenvuodot ovat vieneet viikkoa eteenpäin niin pihamaalla kuin sairaalaolosuhteissa. Haavoja on paranneltu ja yritetty ilta toisensa jälkeen mennä hyvissä ajoin petiin autuaan tietämättömänä siitä, että jonkunlaista katastrofia on tiedossa ennen kauniita unia. Shokkiosaston tietokonetuolit ovat joutuneet jeesaamaan pyörtyilevää ahertajaa ja neoamisepti on auttanut tulehduksen ehkäisyssä. Herra Kissalainenkin joutui taistelun tantereelle kun naapurin pahaa aavistamaton Pörri pyörähti iltakierrokselleen havaitsematta, että reviiri täytyykin jakaa jatkossa toisen karvaturrin kera. Irronneita karvatuppoja leijaili ilmassa samalla, kun sotakentän keskelle yllättäen joutuneet iltateen juojat puhdistivat haavojaan suihkutettavan desifiointiaineen voimin patiolla. Kivipolun teko talkoossa vaurioitunut pikkusormi tuntuu höperöltä blogikirjoituksen näppäilyssä pullistuneen verenpurkauman vuoksi. Pientä tosin pikkusormi kaiken muun joukossa. Hermanni on kuitenkin pysynyt elossa härdellin keskellä ja hän on saanut ruokansa aina kun nälkä on yllättänyt. Jospa ensiviikko olisi rauhallisempi, eikä yhtään kalloa murtuisi... toivossa on hyvä elää.