Turkoosit sieraimet ja pari muuta kasvia

Viikonloppu sujui viihtyisästi laattakauppoja kierrellen ja kasvimaata värkäten (peräsuoli pitkällään). Siinä ohessa tietysti 100 muuta juttua, kuten esimerkkinä oheisen kuistinaluspyykkinkuivausalueen puhdistusoperaatio, jotta iloisen kukertava pyykki pääsi hulmuamaan vapautuneena ilman huolta sadetansseista. Kasvimaan paikka siirtyi tältä kesältä, kun suunniteltu kohta osoittautui juurten viidakoksi ja jyrsijälapiomöyhennysshow olisi saattanut viedä kaiken ajan kesästä ja täten yksiöasuminen olisi voinut jatkua hamaan syksyyn asti... kenties jopa ensi kevääseen. Siispä paikaksi järjestyi leikkimökin (joka on purkutuomiolla) vierus.

ja kasvualustaksi valittiin suodatinkangas, joka mahdollisesti estää vieraiden juurakkojen saapumisen herkullisen sadon sekaan kummittelemaan. Ympärille ilmaantui kehikko. Kiitos upouuden kompuran ja täydellisen naulaimen. Ei tarvinnut paljoa vasaraa heilauttaa. Tosin herra Kissalainen olisi mieluiten valinnut vasaran, koska edellämainitut uutuudet olivat hivenen äänekkäitä kesken kuistinikkunalauta-unien. Totaalinen shokki vei kellariin revittäessä unenrippeet kauas pois.

Muutama.... vain muutama kärryllinen multaa ja muutama vihlaus alaselässä niin loota on täynnä multaa. Jos on. Päättymätön suo... tai siis kasvimaalaatikko.

Pyykkärin unelmapaikan raivaamisessa romukoppaan menevistä löydöksistä pelastui viimehetkillä pari potentiaalista yksilöä. Pienellä pintakäsittelyllä heidät pystyi herättämään henkiin.

Herra Kissalainen seurasi sivusta tuorkoosinhajuista operaatioita.

Hivenen lasittuneen katseen voimin.

Ilmekään ei värähtänyt

Kodista löytyi mahtava verstashuone suhuutteluun. Ulkona oli kosteaakin kosteampi keli, joten sisätila oli valittava. Suhuutushuoneesta pystyi juoksemaan pikaisesti ulos ja sulkemaan ovet perässään. Silti aamulla räkäpaperissa oli turkoosia?!