Hökötys

Parin tunnin askartelurupeama takana. Puukatoksen valmistaminen osoittautui niin epämääräiseksi, että väkisin mieleen juolahti ajatus tapaturmavakuutuksen voimassaolemisesta. Koska tontilla ei ollut muita talkoolaisia kuin herra Kissalainen, piti uhkarohkeutta hieman jarrutella yhden lipeämisen jälkeen. Niskan katketessa saattaisi tovi vierähtää siihen, että joku huomaisi.
Puukatos oli pakko kuitenkin vääntää, koska jokainen sade saa ajattelemaan läpensämärkiä polttopuita maankamaralla ja se kirpaisee mieltä. Suorastaan ääliömäistä pilkkoa iltaisin polttopuita ja heittää ne märäntymään ruohikon sekaan. Mutta kyllä nyt kelpaa... Sen verran tontilta löytyi joutenolevia lankkuja, narua, pressua, tiiliä ja muita oheistarvikkeita, että mielikuvituksella niistä syntyi mielettömän järkyttävä hökötys... mutta kyllä puut kuivaa. Ainakin toivottavasti. Saapa nähdä onko mitään jäljellä ekan myrskyn ja sateen tullen